lauantai 12. helmikuuta 2011

Sunnuntaiaamun rauhaa

On sitä tullut vanhaksi. Huomaa siitä, että herää aikaisin. Onneksi ei kuitenkaan niin kuin yksi mies, joka kertoi paskantavansa klo 5, pissaavansa klo 6 ja heräävänsä klo 7. Ei niin huonosti vielä asiat ole.

Penningissä oli pakkasta kuuden jälkeen -33,4. Sisällä enää lämpöä 15,4. Kolme patteria toiminnassa. Kuitenkin oli todella hyvä nukkua. Kiitos Fluffyn, joka ryömii peittoni alle ihan kylkeen kiinni.Laitoin kaminan täyteen puita ja ryömin vielä peiton alle. Nyt jo varmaan yli 20 lämmintä.

Aurinko nousee. Aivan tyyntä.Vain kamiinan ääni kuuluu.Tikittää tuo seinäkellokin sentään. Jos täällä ei hermo lepää, niin missäs sitten? Tänään pitäisi taas lähteä neljän päivän työrupeamaan. Pääsee sitten torstaiksi takaisin.

Aatos hiihteli eilen metsässä ja puron varressa. Kertoi, että hanki on hiukan kovettunut. Ensi viikonloppuna taidan kaivaa kelkan naftaliinista ja käydä Linkonevan  laavulla paistamassa makkarat. Saa Fluffykin juosta perässä kelkkauralla. Rajakurvarit ovat pitäneet itärajaa auki kelkoilla ja etelän puolen tie on hyvin aurattu, koska harvennushakkuut jatkuvat Polvivaarassa. Pakko muuttaa käsitystä motoista. Niin hyvännäköistä metsää on tullut harvennuksen jälkeen. Ajattelin kesällä, että on kumma, kun valtio antaa metsänsä rämettyä noin pahasti. No syksyllä alkoi harvennukset. Uskomattoman ahtaissa paikoissa se moto liikkuu. Metsä saa ilmaa ja puut vahvenee.

Pitänee tehdä meidänkin puupelloissa sama juttu kymmenen vuoden kuluttua. Silloin kyllä tehdään myös hiukan metsän ennallistamista monimuotoisemmaksi. Pienaukkoja ym., että saadaan puhtaat mäntytaimikot monimuotoisemmiksi ja eri-ikäisiksi. Lehtipuuta joukkoon ja pienaukkoja. Kulottaminen olisi silloin hyvä  juttu.
Näin vanhana pyromaanina tulella leikkiminen on aina nautinto; vasta yhden metsän ja yhden talon polttaneena tiedän. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti