Ihminen on suorittaja. Minä ainakin. Vaikka kuinka illalla kirjoitin, että aamulla saa nukkua pitkään kovan pakkasen vuoksi, niin pojong! ennen seitsemää ylös, kuten työaamuinakin. Pakkasta on todella -30,6. Aivan seisova ilma, kirkas taivas.
Siis mikä kiire nyt oli? Kiire ei mihinkään. Mielestäni me poikien kanssa haudattiin kiire varmaan kymmenen vuotta sitten tähän ihan lähelle. Linnuntietä kolme kilometriä. Laulettiin ihan virsi ja jokainen heitti kiireensä kuoppaan. Samaan kuoppaan olisi pitänyt heittää myös kellot. Juttu lähti siitä, että hermostuin joidenkin aamuhötkyilystä. Oli kiire, vaikka oli koko päivä aikaa metsästää ja kokemuksesta tiesin, että porukat väsyvät kuuden tunnin metsästyksen jälkeen.
Onko parempi metsästää kuusi tuntia esim klo 9-15 vai pitääkö metsästää klo 6-12? Seisovilla lintukoirilla on parempi metsästää päivällä, kun linnut ovat jo liikkuneet maassa. Koirat saavat paremmin hajut kuonoonsa.
Silloin hermostuin hötkyilyyn ja pidettiin kiireen hautajaiset.
Haamut varmaan nousivat sieltä kuopasta ylös, kun aina vaan pitäisi suorittaa...
Nytkin mietin, mitä voisin täällä tehdä. Mutta tarvitseeko minun nyt täällä tehdä muuta kuin kusettaa koirat ja itseni ja lukea romskua ja syödä silloin kun hyvältä tuntuu?
Porokeitto on muhinut koko yön ja sitä voi syödä juuri silloin kun on nälkä. Sekään ei ole kelloon sidottu. Puita pitää hakea liiteristä, mutta siinäpä ne päivän suoritukset ovat.
Nauti elämästä ja hiljaisuudesta!
Jos osaat!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti