Tulevana viikonloppuna Rummukaiset kokoontuvat metsästyskauden ensimmäiseen ja viimeiseen jänisjahtiin. Lupaa muutamaa pakkasastetta lauantaiksi. Sovittiin nuorimman veljen kanssa, että hän toimii "koirana". Lähtee tuoreille jäljille suksilla ja me olemme passissa tiellä.
Jäniksiä on todella paljon Penningin ympäristössä.Jälkiä kulkee ristiin rastiin; välillä on sellainen tallattu polku, jossa on kuljettu moneen kertaan edestakaisin.
Luulin hetken, etten pääsekään tänä viikonloppuna Penninkiin. Keskimmäinen veli on vaimoineen Puroniemessä ja Nuorimmaisen luulin menevän Penninkiin. En aikonut häiritä kummankaan rauhaa. Sitten tulikin tekstari, että voin mennä Penninkiin.
Penninki on nyt henkireikä työn vastapainoksi. Vähintään yksi romsku joka viikonloppu ja vain oleilua ja luonnon tarkkailua. Sydän ja mieli voi hyvin. Ja koirat viihtyy. Teen yleensä tuloyönä jonkun keiton muhimaan ja syön sitä sitten koko viikonlopun. Vähän yksipuolista, mutta terveellistä ja helppoa.
Nuorin veljeni jääkin sitten viideksi viikoksi Kuusamoon ja varmaankin lähinnä Penninkiin. Harjoittelee erakoitumista. Saas nähdä, viihtyykö yhtä hyvin kuin minä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti