Suunniteltiin syksyn karhujahtia ja puhuttiin niin metsänhoidosta kuin kaikesta elämään liittyvistä asioista.
Aatoksen kanssa on kiva jutella; on elänyt oikeaa elämää luonnon lähellä.
Nuorena aloittanut rajamiehenä ja jäi eläkkeelle päällikkönä. Itäraja tullut tutuksi vuosien mittaan. Mutta vaikka työelämä oli yhtä luonnossa liikkumista ei nyt eläkkeelläkään malta olla poissa metsästä tai kalastuksesta. Oikea ulkoilmaihminen!
Tarkkailee luontoa kaiken aikaa...
Aamulla oli pakkasta yli -27 astetta. Taivas kirkas eikä tuullut yhtään. Kevättä kohti mennään; aurinko lämmittää jo kivasti. Kuukauden kuluttua on kiva istua terassilla ja seurata luontoa. Koskikin varmaan aukenee pikkuhiljaa. Aatos hiihteli joen vartta ja siellä ei ole kuin sentti pari jäätä lumen alla. Ei voi ylittää jokea kastumatta.
Kaminassa palaa tuli ja aurinko paistaa. Aivan hiljaista. Puut tykkylumessa. Uskomaton rauha!
Olen veljelleni suunnattoman kateellinen. Hän kun aikoo olla täällä koko maaliskuun...
Ai niin: En saanut slaakia, kun kahlasin umpihankea jälkiä katsomaan. Jänis oli mennyt joen yli ja tullut samoja jälkiä takaisin. Ilmankos en tunnistanut jälkiä kiikarilla. Epäilin saukkoa kiikareilla katsoessani. Mutta oli vain tavallinen jänis.
Aatoksen kanssa kävimme autolla Linkonevan lähellä. Ihan vaan riistaa laskemassa. Ei paljon nähty. Kaksi riekkoa oli tehnyt jälkiä. Jäniksiä aika paljon joka puolella. Yhtään teertä tai metsoa ei nähty. Eikä hirvetkään liiku tällaisella paksulla lumella. Odotan , että käyttäisi plussalla ja tulisi hankikeli. Silloin en malttaisi pysyä poissa metsästä. On niin paljon paikkoja vielä koluamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti